Kiinnostunut?



Snapchatin mukaan olemme snäppäilleet nyt 20 päivää. Hän tippui juuri ykköspalliltaan toiselle sijalle, eikä jutustelu ole muuttunut yhtään sen syvällisemmäksi. Hän on toisella puolella maapalloa, minä myös. Hänen päivänsä on 16 tuntia minua edellellä ja aikaeron vuoksi jompikumpi aina nukkuu. Odotan aina innolla iltapäivää, jotta hän heräisi ja snapchatin puolella voisi tapahtua jotain uutta. En tiedä mitä ajatella. Tykkään unelmoida ja kuvitella eri tilanteita, mutta en tiedä onko se väärin. Olen nyt nähnyt hänet unissani viimeisen kuukauden aikana hyvin monta kertaa ja mietin häntä päivittäin, entä jos hän ei ole kertaakaan edes ajatellut minua sillä tavalla? Toivon, että joululoman loputtua, kun molemmat olemme taas samalla aikavyöhykkeellä, voisi jotain tapahtua. Haluaisin edes nähdä hänet livenä. Tuntuu oudolta olla kiinnostunut henkilöstä, jota ei ole edes tavannut. En haluaisi vain jättää asiaa sikseen, kun ensimmäistä kertaa elämässäni olen löytänyt henkilön, jota voin rehellisesti edes harkita. Hän vaikuttaa ainakin pinnallisin puolin lähes täydelliseltä, juuri sellaiselta kuten unelmissani miehen kuvittelen.



Kuulostan varmaan ihan juntilta, mutta tälläinen minä olen ja tämä on nyt pyörinyt päässäni lähiaikoina...

-H

Perjantai fiiliksiä

Perjantai.
Rankka viikko takana ja tekisi vain mieli mennä himaan ja katsella netflixiä koko ilta. Kuitenkin kokeisiinkin pitäisi lukea, eikä lenkkikään olisi pahitteeksi.
Haluan mennä lähikauppaan, ostaa jäätelöä ja maata sängyllä koko päivän.
Kuitenki jos skippaan opiskelun tänään, on se huomenna minulla edessä.
Elämän vaikeita päätöksiä.
Käyn tästä taistelua päässäni.
Missä itsekuri?

-H

Kuka minä oikein olen?

Tässä vähän random juttja minusta, mitä nyt tuli mieleen:

Olen 16-vuotias tyttö.
Asun pääkaupunkiseudulla.
Käyn lukion toista vuotta.
Näillä näkymin haen lääkikseen.
Olen himoshoppaaja ja rakastan muotia.
Kulutan paljon rahaa.
Mietin paljon deeppejä asioita.
Minun vaikea avautua kenellekään.
Matkailu on parasta, mitä voi rahalla saada.
En osaa stressata.
Olen laiska.
En tiedä, mitä mieltä olen itsestäni.
Olen välillä vähän hukassa.
En usko, että kukaan lukee blogiani, mutta tätä on kiva tehdä.
Tämä auttaa selkeyttämään ajatuksiani.
En siis ole mitenkään masentunut yms.
Tämä on kuin päiväkirjani, en vain halua kirjoittaa paperille.
Nimeni ei edes ala H-kirjaimella, minusta se on vain kiva kirjain.

-H